Hän on kolme kuukautta aikaa Live
Syvällä tiedät mitä se on. Pohjimmiltaan, tiedät sen syöpä, mutta mielesi ei salli sitä puhutaan, jotenkin. Illalla ennen, olin saanut puhelun kirurgin sihteeri. Olisinko ilmoita sairaalaan lounasaikaan seuraavana päivänä. Mr. Sullivan haluaisi sana.
Jostain kumman syystä, Englannissa, me aina kutsumme kirurgien ”Mister.” Olin ohjattiin suuri, epäsiisti toimisto ja annetaan tuoli suuri, epäsiisti työpöytä. Mr. Sullivan tuli tasapainoiset perässä mies sairaanhoitaja. Ihmettelin joutilaana siitä läsnäolo sairaanhoitaja, mutta siihen mennessä, Sullivan oli istuutunut minua vastapäätä ja nojasi kädet, sormet lomittain, on pieni vuori tiedostoja hän oli kantanut.
”Right, herra Bond. vaimosi on kolme kuukautta. ”
” Oh! Ja sitten hän voi tulla kotiin? ”
” No, herra Bond. hänellä on kolme kuukautta elää. Anteeksi. ”
Miksi hän oli vaivautunut istua ensinnäkin, en tiedä, koska hän yksinkertaisesti kokosi tiedostoja ja cantered ulos huoneesta. Sairaanhoitaja hovered. Seisoin. ”Aiotteko olla kunnossa, sir?” ”Kyllä kiitos, hieno.” Menin ulos osaksi kirkas auringonpaiste ja tunsi kyyneleet työntää kiivaasti vastaan selän silmäni.
Älä anna mennä nyt, poika, ajattelin. Sinun täytyy ajaa kotiin. Onnistuin lyhyen matkan ja piti itseni ilman liikaa vaivaa. Kiipesin ulos autosta, meni sisälle taloon ja heitti itseni sohvalle. Sitten poika, teki annoin rip!
Noin kymmenen minuutin edestä tyyny-liotuksen, vaikka, ja vedin itseni yhteen. Olin vielä käydä läpi grieving sykli, tietenkin. Aivan liian aikaisin, että. Kaikki olin tehnyt oli eroon itse raaka shokki.
lisäksi tieto menettää Anne, mikä oli kaikkien peittävä pimeys hengen, toinen suuri huolenaihe oli, että olin kääntyä takaisin pullo. Menin lääkäriin, ja hän antoi minulle vahva masennuslääkkeitä otetaan tarpeen mukaan. Ne osoittautuivat korvaamaton.
jouduin tekemään tavanomaisia järjestelyjä polttohautaus, joka oli jotain Anne oli vaati vuotta ennen, Kuolintodistus ja muut tarvittavat välineet. Siskoni-in-law lensi Kanadasta, (Anne oli kanadalainen), ja hän tuki minua upeasti.
Täytyy myöntää nyt, että kaikki on jokseenkin hämärtää. Aluksi tämä tapahtui yli 30 vuotta sitten, ja muistin on tapa häipyminen epämiellyttävyys eräänlaisen unohduksiin. Kävin läpi kaikki tavanomaiset surevan vaiheet; syvää surua, itsesäälin viha. Menin yläkertaan lajitella Anne vaatteita, mutta tietenkin haju hänen oli heidän, ja en yksinkertaisesti voinut jatkaa.
Kirurgi antoi minulle ennusteen toukokuussa. Yksi elokuu iltana tulin töistä kotiin, aivan kuten puhelin soi. Se oli sairaalassa, sanoa, että Anne oli kuollut. Mielenkiintoinen tästä kaikesta on, että se iski minuun kuin leka. Luulin hyvin valmisteltu kolmen kuukauden kuluttua, mutta en ollut.
On aina jäännös toivoa …